Yhä outo luova talous

Talouden muotitermien kärkijoukossa useamman vuoden roikkunut luova talous tuntuu pettäneen odotukset. Miksi ei ole syntynyt luovien alojen nokioita tai uusia nokioita ylipäätään? Miksi suomalaisen luovuuden hedelmät yhä tuntuvat menestyvän maailmalla vain yksittäisinä tempauksina?

Luoviin aloihin lasketaan yleensä kuuluviksi kulttuurista bisnestä jalostavat toimialat – esimerkiksi elokuvia tai pelejä tuottavat yritykset, tapahtumajärjestäjät, taidegalleriat ja niin edelleen. Ne ovat aina toimineet projektien, pätkätöiden ja vaikeasti määriteltävien kompetenssien maailmassa, ja näiden alojen yrittäjyys on sekin omanlaistaan.

Luova talous puolestaan pyörii siinä rajamaastossa, joka on luovien alojen ja perinteisten toimialojen välissä. Yksinkertaistaen: kun putkifirma hankkii bisnekselleen lisäarvoa panostamalla palvelumuotoiluun, siellä hyödynnetään luovan talouden periaatteita.

Osittain luovilta aloilta tuttu yrittäjyys sekä ”uuden” ja ”vanhan” yrittäjyyden rajapinta eli luova talous ovat yrityspalvelujärjestelmässä yhä ei-kenenkään-maata.
– Julkinen yrityspalvelujärjestelmä ei vieläkään osaa toimia näiden toisenlaisten yritysten kanssa, väittää Leena Hoppania, johtava asiantuntija Luovat talouden strategisessa hankkeessa.

Vanhan talousmallin
jäykät nivelet

Ongelman huomaa ehkä selvimmin luovalla alalla aloittava yrittäjä: perinteisessä yrityspalvelujärjestelmässä ei välttämättä tunnisteta luovan alan elinkelpoistakaan liikeideaa. Tukimuotoja ei pääsääntöisesti ole tarkoitettu palvelemaan näitä pienyrityksiä, joilla on erikoiset ja vikkelät toimintamallit perinteiseen teollisuuteen verrattuna.
– Esimerkiksi rahoitusinstrumentit on aikanaan rakennettu tukemaan pääasiassa metsä-, puu- ja metalliteollisuutta, ja sen tapaisia aloja, Leena Hoppania selventää.

Kahdessakymmenessä vuodessa Suomen taloudessa melkein kaikki on tunnetusti muuttunut: vienti niin itään kuin länteen toimii eri tavalla kuin ennen, työvoimavaltaiset alat eivät enää menesty täällä ja niin edelleen. Myös toimialojen rajat ovat murtuneet, kun esimerkiksi matkailu tai urheiluvälineteollisuus on liittänyt uudenlaisia elämäntapatuotteita ja elämyksiä repertuaariinsa.

Myös monet uudenlaisia toimintamalleja käyttävät yritykset jäivät järjestelmän väliinputoajiksi. Palvelujärjestelmän suuri laiva kääntyy hitaasti, mutta pelastusveneitä on jo sentään laskettu vesille.

Ei nokioita
noin vaan synny

Suomessa on arvioilta 250 000 pientä ja keskisuurta yritystä, kun yrityksiä kaikkiaan on noin 320 000. Pk-yrityksistä valtaosa työllistää alle viisi henkilöä – nyt ja aina. Ymmärrettävästi juuri tämä ryhmä on herättänyt kiinnostusta, etenkin taantuman aikana ja suurten yritysten irtisanoessa joukoittain. Jos 200 000 yritystä työllistäisi viisi ihmistä lisää, se tarkoittaisi miljoonaa uutta työpaikkaa!

Useimmat luovien alojen yritykset ovat nimenomaan pieniä. Avain näiden tukemiseen löytyy liiketoimintaosaamisen ja -mahdollisuuksien kehittämisestä, Leena Hoppania uskoo. Marssijärjestyksen tulisi siis olla se, että ei käytetä kaikkea ruutia vain kirkkaisiin kärkiin vaan kohennetaan ylipäätään pk-yritysten toimintaedellytyksiä. Pienyritysten kasvun logiikkana on usein se, että ”duunia tuli niin paljon, ettei yksin ehtinyt tehdä”.

Luovan talouden kehittämishankkeen matkan varrella on myös todettu niin ongelmien kuin ratkaisujen olevan toisinaan hyvinkin yksinkertaisia. Esimerkiksi: monelle muotoilualan yksinyrittäjälle prototyypin kustantaminen voi olla ylivoimainen ponnistus omasta pussista maksettuna. Sillä voi kuitenkin olla ratkaiseva merkitys muotoilijan ja hänen yrityksensä menestykselle tai kaatumiselle.

– Kasvuyritysten etsimisen sijaan kannattaisi mieluummin panostaa myös kasvuhalukkuuden nostamiseen vaikkapa neuvontapalveluita lisäämällä, Hoppania toteaa.
Pienyrittäjien joukkoa kannattaisi tarkastella pikemminkin ihmisten toiminnan logiikan kuin talouden lainalaisuuksien näkökulmasta. Harvempi yksinyrittäjä haluaa palkata uutta työvoimaa, jos nykyisellä toimintamallilla saa kuitenkin asuntolainaa lyhennettyä ja ruokaa perheelle. Perinteiset yrittäjä- ja yritysprofiilit eivät tässä välttämättä päde. Nokioiden sijaan voikin myös todennäköisemmin odottaa verkostomaisen yhteistyön tuottamia menestyjiä.

Voiko luovuuden
ulkoistaa?

Tuotekehityksen voi siirtää Kiinaan, mutta luovien ideoiden pohjana olevaa kulttuuria sellaisenaan ei.
– Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä ja kulttuurin tukijärjestelmä, eikä luovaa osaamista sinänsä pysty viemään ulkomaille. Se kuitenkin pitäisi saada hyöty- vaan ei riistokäyttöön, ja uudenlaisia menestystarinoita nähtäisiin varmasti jatkossa enemmän, Hoppania summaa.

Tuoteväylä etsii uudenlaisia innovaatioita

Keksintösäätiön Tuoteväylä-palvelu on yritys löytää ja tukea uudenlaisia innovaatioita. Ideoita arvioimaan on koottu tiimi, johon kuuluu osaajia muun muassa korkeakouluista ja yrityksistä, ja toiminnan pohjana on vahva liiketoimintaosaaminen. ELY-keskuksissa toimivat keksintöasiamiehet vetävät Tuoteväylä-tiimejä eri puolilla Suomea.

Jalostamo jatkaa helmikuun alussa

Luovien alojen yrityksille ja yrittäjäksi aikoville suunnattu Jalostamo-palvelu jatkaa toimintaansa Keski-Suomen ELY-keskuksesta käsin koordinoituna. Neuvontatilaisuuksia ja hanketilaisuuksia on tarkoitus järjestää ympäri maata, ja auttaa luovien alojen yrityksiä tarvitsemiensa palveluiden äärelle. Jalostamo-toimintaa ryhtyy helmikuun alusta vetämään Saila Pulkkinen.

Teksti: Johanna Koskinen, Yrityssuomi.fi

Lisätietoja:
www.tem.fi/luovatalous – Luovan talouden strateginen hanke
Keksintösäätiö > Tuoteväylä