YritysSuomi - Verotus

TARKENNA

Verotus

Suomen tuloverotuksessa on kaksi eri verovelvollisuuden lajia: yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus.

Yleisesti verovelvollisia ovat kaikki verovuonna Suomessa asuneet luonnolliset henkilöt ja kotimaiset yhteisöt (esimerkiksi osakeyhtiöt ja osuuskunnat). Yhteisöä pidetään kotimaisena, jos se on rekisteröity Suomessa tai perustettu Suomen lakien mukaan. Yleisesti verovelvolliset maksavat Suomeen veroa sekä Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista.

Rajoitetusti verovelvollisia ovat ulkomaiset yhteisöt sekä ulkomailta Suomeen tulevat henkilöt, jotka oleskelevat Suomessa enintään kuusi kuukautta. Yhteisöä pidetään ulkomaisena, jos se on rekisteröity ulkomailla. Rajoitetusti verovelvolliset maksavat Suomeen veroa vain Suomesta saamistaan tuloista.

Yrityksen verotus riippuu valitusta yritysmuodosta. Osakeyhtiön ja esimerkiksi henkilöyhtiön verotuskohtelu poikkeavat huomattavasti toisistaan. Arvonlisäverotuksessa yritysmuodolla ei ole merkitystä.

Yrityksen tuloverotus

Yrityksen on tehtävä toiminnan aloittamisesta ilmoitus Verohallinnolle sekä Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään kaupparekisteriin perustamisilmoituksella. Samalla perustamisilmoituksella voi hakeutua myös Verohallinnon pitämiin ennakkoperintärekisteriin, arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ja työantajarekisteriin. Eri yritysmuodoille on omat ilmoituslomakkeensa.

Yrityksen verotettava tulo lasketaan vähentämällä yrityksen veronalaisista tuotoista yrityksen verotuksessa vähennyskelpoiset kulut. Yrityksen verotettavan tulon laskeminen perustuu kirjanpitoon, mutta kirjanpidon ja verotuksen eroavaisuuksien vuoksi verotettava tulo voi poiketa kirjanpidon tuloksesta.

Maksettavien verojen määrä vaihtelee yritysmuodon mukaan. Joissakin yritysmuodoissa verotus kohdistuu yritykseen, kun toisissa se painottuu yrittäjän henkilökohtaiseen verottamiseen. Kun selvitetään yrityksen kokonaisverorasitusta, on yrityksen maksaman tuloveron lisäksi otettava huomioon myös yrittäjän maksamat tuloverot. Vasta näiden yhteisvaikutus ratkaisee verotuksellisesti edullisimman yritysmuodon.

Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia eli ne maksavat tuloveronsa itse. Tuloveron määrä on 24,5 % yrityksen verotettavasta tulosta. Osakeyhtiön osakkaita verotetaan vasta sitten, kun he nostavat tuloa osakeyhtiöstä palkkana, osakaslainana tai osinkona. (Lisäksi osakeyhtiön osakkaat maksavat veroa yritykseltä saamistaan osingoista.) Osingosta maksettavan veron määrä riippuu yhtiön nettovarallisuudesta, ja osingot ovat tietyissä tilanteissa verovapaita. Myös osuuskunnan jäsenen saamat ylijäämänpalautukset ja osuuspääoman korot ovat tilanteesta riippuen joko veronalaista tai verovapaata tuloa.

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät ole erillisiä verovelvollisia, mutta niille vahvistetaan elinkeinotoiminnan tulos, joka jaetaan aikaisempien verovuosien tappioiden vähentämisen jälkeen verotettavaksi yhtiömiesten tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. Yhtiömiesten elinkeinotoiminnan tulo-osuudet jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi nettovarallisuuden perusteella.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan liike- ja ammattitoiminnastaan saama elinkeinotoiminnan tulos verotetaan yrittäjän omana tulona. Yritystulo jaetaan pääomatuloon ja ansiotuloon elinkeinotoimintaan kuuluvan nettovarallisuuden perusteella.

Pääomatulon verokanta on 30 % ja 50 000 euroa ylittävältä osin 32 %.

Verotuksen perusteet eri yritysmuodoille

Yksityinen elinkeinonharjoittaja	Liikkeen- tai ammatinharjoittajan elinkeinotoimintaa verotetaan hänen omana tulonaan yhdessä yrittäjän muiden tulojen kanssa. Yritystulo jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden perusteella. Nettovarallisuus saadaan kun elinkeinotoimintaan kuuluvista varoista vähennetään elinkeinotoiminnan velat. Pääomatuloa on 20 % (tai verovelvollisen niin vaatiessa 10 %) elinkeinotoiminnan edellisen vuoden nettovarallisuudesta ja loppuosa on ansiotuloa. Liikkeen- tai ammatinharjoittaja voi vaatia pääomatulo-osuudeksi myös 0 %, jolloin jaettava yritystulo verotetaan kokonaisuudessaan ansiotulona.
Henkilöyhtiöt: Avoin yhtiö Kommandiittiyhtiö	Avointa yhtiötä tai kommandiittiyhtiötä ei veroteta erillisenä verovelvollisena, mutta ne antavat kuitenkin oman veroilmoituksensa. Veroilmoituksen perusteella lasketaan elinkeinotoiminnan tulos, joka jaetaan verotettavaksi yhtiömiehillä. Pääomatuloa on 20 % yhtiömiehen osuudesta yhtiön edellisen vuoden elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen ja loppuosa on ansiotuloa. Tappio vähennetään saman tulolähteen tuloksesta 10 seuraavan verovuoden aikana, kun tuloa syntyy. Tappiota ei saa vähentää yhtiömiesten omassa verotuksessa.
Osakeyhtiö	Osakeyhtiötä pidetään itsenäisenä verovelvollisena, joka maksaa veroa 24,5 % verotettavasta tulostaan. Yhtiön verotus ei vaikuta suoraan osakkaan verotukseen. Osakeyhtiön osakkaiden verotus riippuu siitä, mitä tuloa osakkaat saavat yhtiöstä. Osakkaan yhtiöstä saama palkka on ansiotuloa ja osinko voi olla verovapaata tuloa, ansiotuloa ja/tai pääomatuloa. Osinkoa verotetaan henkilöverotuksessa eri tavoin riippuen siitä, onko osinko saatu julkisesti noteeratusta (listatusta) yhtiöstä vai muusta (listaamattomasta) osakeyhtiöstä. Listatusta yhtiöstä saadusta osingosta 70 % on veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa. Listaamattomasta yhtiöstä saadusta osingosta on verovapaata tuloa enintään 9 % osakkeen matemaattisesta arvosta, kun osinkojen yhteismäärä ei ylitä 60 000 euroa. Siltä osin kuin osingot ylittävät 60 000 euroa, osingoista 70 % on veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa. Jos yhtiö jakaa osinkona enemmän kuin 9 %, tämän ylittävästä osingosta 70 % on veronalaista ansiotuloa ja 30 % verovapaata tuloa. Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan jakamalla yhtiön nettovarallisuus yhtiön ulkona olevien osakkeiden määrällä.
Osuuskunta	Osuuskuntaa pidetään osakeyhtiön tavoin itsenäisenä verovelvollisena, joka maksaa veroa 24,5 % verotettavasta tulostaan. Osuuspääoman korot ovat jäsenilleen 1 500 euroon asti kokonaan verovapaata tuloa. Ylimenevästä osasta on 70 % veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa. Ylijäämän palautusta pidetään jäsenen ansiotulona silloin, kun ylijäämän palautus perustuu tehtyyn työhön ja maksettuihin palkkioihin.

Välitön verotus

Välittömillä veroilla tarkoitetaan veroja, jotka jäävät verovelvollisen omaksi rasitukseksi. Tällaisia ovat muun muassa valtiolle maksettavat tulovero, perintö- ja lahjavero, varainsiirtovero, kunnalle suoritettava kunnallisvero sekä kirkolle maksettava kirkollisvero.

Yritystoiminnan välittömät verot

Yrittäjä maksaa joko henkilökohtaisen verotuksen tai yrityksen verotuksen kautta seuraavia veroja:

Valtion tulovero	Valtion tulovero voi määräytyä kahdella eri tavalla: progressiivisena tai suhteellisena. Ansiotuloista (esimerkiksi palkoista, eläkkeistä, luontoiseduista ja yritystulon ansiotulo-osuudesta) maksetaan valtionveroa progressiivisen veroasteikon mukaan. Veroprosentti on luonnollisten henkilöiden pääomatuloille (esimerkiksi myyntivoitoille) 30 prosenttia 50 000 euroon saakka. 50 000 euroa ylittävästä osasta maksetaan pääomatuloveroa 32 prosentin mukaan. Osakeyhtiöiden ja osuuskuntien (eli yhteisöjen) verokanta on 24,5 %. Yhteisövero tilitetään valtiolle, kunnille ja seurakunnille.
Kunnallis- ja kirkollisvero	Osakeyhtiöt ja osuuskunnat maksavat kunnallis- ja kirkollisveronsa osana 24,5 %:n yhteisöveroaan. Luonnollisina henkilöinä verotettavat yrittäjät maksavat kunnallisveroa oman asuinkuntansa suhteellisen verokannan mukaan: vuonna 2013 se vaihtelee 16,50 %:sta 22,0 %:iin. Kirkollisveroa ei peritä yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa, jos hän ei ole evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen seurakunnan jäsen.
Sairaus-, eläke- ja työttömyysvakuutus	Verotuksen yhteydessä maksetaan sairausvakuutuslakiin perustuvaa sairaanhoito- ja päivärahamaksua. Vuonna 2013 sairaanhoitomaksu on 1,30 % ja päivärahamaksu on 0,74 % palkasta. Yrittäjän päivärahamaksu on 0,88 % YEL-työtulosta. Näitä maksuja ei pidätetä erikseen palkasta tai muusta tulosta, vaan ne sisältyvät verokortin veroprosenttiin tai ennakkoverojen perusteeseen. Työntekijän palkasta pidätettävä työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2013 on 0,6 % ja työntekijän eläkemaksu 5,15 %. 53-vuotiaalta ja sitä vanhemmalta eläkemaksu on kuitenkin 6,5 %. Yrittäjän eläkemaksu on alle 53-vuotiailta 22,5 % ja 53 vuotta täyttäneiltä 23,85 % YEL-työtulosta.
Työnantajan sosiaaliturvamaksu	Työnantaja maksaa kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksun työnantajan sosiaaliturvamaksuna. Työnantajan sosiaaliturvamaksu vuonna 2013 on 2,04 % palkoista.
Kiinteistövero	Kiinteistövero määrätään kiinteistön omistajalle kiinteistön verotusarvon perusteella. Yleinen kiinteistöveroprosentti on 0,6-1,35 % kiinteistön verotusarvosta.
Varainsiirtovero	Kiinteistön tai arvopaperien omistusoikeuden luovutuksesta maksetaan pääsääntöisesti varainsiirtoveroa. Ilman arvopaperipörssin välitystä tapahtuneesta arvopaperin (esimerkiksi osakkeen) luovutuksesta varainsiirtovero on 1,6 %. Kiinteistön luovutuksessa varainsiirtovero on 4 % kauppahinnasta.

Arvonlisävero

Arvonlisävero (alv) on välillinen vero, jonka yritys siirtää kuluttajan maksettavaksi tavaran tai palvelun hinnassa.

Arvonlisäveroa suoritetaan Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä sekä tavaran yhteisöhankinnasta ja maahantuonnista EU:n ulkopuolelta. Pääasiallisesti siis kaikki suomalaiset yritykset ovat arvonlisäverovelvollisia. Maksettavasta arvonlisäverosta yritys voi vähentää sen arvonlisäveron, jonka toinen arvonlisäverovelvollinen yritys on perinyt siltä, jos ostettu tavara tai palvelu on tullut yrityksen käyttöön arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa.

Vapautus arvonlisäverotuksesta

Sellaiset yritykset, joiden liiketoiminta on hyvin pienimuotoista tai joiden myymä tavara tai palvelu on määritelty arvonlisäverottomaksi, on vapautettu arvolisäverotuksesta. Vähäisen liiketoiminnan harjoittajiksi määritellään sellaiset yritykset, joiden liikevaihto tilikaudella on enintään 8 500 euroa. Nämä liiketoiminnan harjoittajat on vapautettu arvonlisäverotuksesta kokonaan. Tällainen yritys voi kuitenkin niin halutessaan hakeutua toiminnastaan arvonlisäverovelvolliseksi ja saa tällöin vähentää yrityksen liiketoiminna ostoihin sisältyneen arvonlisäveron.

Arvonlisäverovelvollisuus ei koske seuraavien tavaroiden tai palvelujen myyntiä:

terveyden- ja sairaanhoito
sosiaalihuolto
yleissivistävä ja ammatillinen koulutus
rahoitus- ja vakuutuspalvelut
arpajaiset ja rahapelit
esiintymispalkkiot, eräät tekijänoikeudet
tietynlaiset vesialukset ja kansainvälisen lentoliikenteen ilma-alukset.

Arvonlisäveron määrä 2013

Arvonlisäverotuksessa noudatetaan niin sanottua toimitusperiaatetta eli veronmaksun peruste syntyy toimitetusta tavarasta ja suoritetusta palvelusta.

Yleinen arvonlisäverokanta on 24 % verottomasta hinnasta. Alhaisempaa verokantaa eli veroprosenttia maksetaan tietyistä määritellyistä tuotteista. Elintarvikkeista ja rehuista maksetaan 14 % arvonlisäveroa. Myös ravintola- ja ateriapalvelujen arvonlisäverokanta on 14 %.

Kirjat, lääkkeet, liikuntapalvelut, elokuvanäytökset, henkilökuljetukset, majoituspalvelut, kulttuuri- ja viihdetilaisuudet, yli kuukaudeksi tilattavat sanoma- ja aikakauslehdet, parturi- ja kampaamopalvelut, pienet korjauspalvelut sekä televisioluvat sisältävät arvonlisäveroa 10 %.

Rakennusalalla on käytössä käännetty arvonlisäverovelvollisuus 1.4.2011 alkaen. Käännetty arvonlisäverovelvollisuus tarkoittaa sitä, että tietyissä rakentamispalvelujen myyntitilanteissa verovelvollinen on ostaja eikä myyjä. Tämä koskee sellaisia kiinteistöön kohdistuvia palveluja, jotka liittyvät

maapohja- ja perustustöihin
rakennustyöhön
rakennusasennukseen
rakennuksen viimeistelyyn
rakennuskoneiden vuokraukseen, kun samalla vuokrataan kone ja sen käyttäjä
rakennussiivoukseen
työvoiman vuokraukseen rakentamispalvelua varten.

Ilmoittautuminen arvonlisäverovelvolliseksi

Jos yritys on arvonlisäverovelvollinen, sen on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tavallisesti aloittava yritys ilmoittautuu arvonlisäverovelvolliseksi jo perustamisilmoituksessaan samalla kun se rekisteröityy kaupparekisteriin. Muussa tapauksessa ilmoittautuminen tapahtuu Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ:n muutosilmoituslomakkeella.

Arvonlisäverotuksen vaatimat laskumerkinnät

Arvonlisäveron määrään vaikuttavien tietojen on käytävä ilmi kauppaan liittyvistä tositteista: minkä tyyppisen tavaran tai palvelun myynti on kyseessä ja paljonko tähän tuotteeseen sovellettava verokanta tuottaa arvonlisäveroa.

Yrityksen on siis tuotettava antamiinsa laskutositteisiin laskumerkinnät, joiden perusteella suoritettava arvonlisävero on seurattavissa. Vaadittavista laskumerkinnöistä säädetään arvonlisäverolaissa. Laissa on mainittu lisäksi kevennetyt vaatimukset, joita voidaan soveltaa pienempien kauppojen kohdalla.

Jos rakentamispalvelun myyntiin sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta, myyjä antaa ostajalle laskun, joka sisältää yleiset laskumerkinnät. Laskuun ei kuitenkaan merkitä verokantaa eikä veron määrää. Laskussa tulee olla ostajan arvonlisäverotunniste ja tieto siitä, että ostaja on verovelvollinen.

Arvonlisäveron ilmoittaminen ja maksaminen

Arvonlisäverotuksessa noudatetaan niin sanottua toimitusperiaatetta eli veronmaksun peruste syntyy toimitetusta tavarasta ja suoritetusta palvelusta. Arvonlisäverot ilmoitetaan kausiveroilmoituksella Verohallinnolle ja maksetaan verotilille pääsääntöisesti kuukausittain. Pienet yritykset voivat kuitenkin hakea pidennettyä ilmoitus- ja maksujaksoa. Jos yrityksen kalenterivuoden liikevaihto on enintään 50 000 euroa, on arvonlisäveron pidennetty ilmoitus- ja maksujakso kalenterivuoden neljännes. Enintään 25 000 euron liikevaihdolla arvonlisäveron pidennetty ilmoitus- ja maksujakso on kalenterivuosi.

Yleinen ilmoitus- ja maksupäivä on kalenterikuukauden 12. päivä. Kausiveroilmoitus voidaan antaa Verotili-palvelussa, Ilmoitin.fi- taiPalkka.fi-palvelussa tai TYVI-operaattoreiden kautta tai postitse paperilla. Paperilla annetun ilmoituksen on oltava perillä Verohallinnossa jo kalenterikuukauden 7. päivä. Jos ilmoitus- ja maksujakso on kalenterivuosi, arvonlisäveron tiedot on ilmoitettava ja maksettava seuraavan vuoden helmikuun 28. päivänä.

Verotuksen toimeenpano

Tuloverot

Kun yritys perustetaan, yrittäjä arvioi yrityksen ensimmäisen tilikauden liikevaihdon ja verotettavan tulon ja ilmoittaa nämä tiedot perustamisilmoituksella. Tämän perusteella Verohallinto laskee yritykselle ennakkoverot ja lähettää ennakkoverolipun ja tilillepanokortit ennakoiden maksamista varten. Ennakkoverojen eräpäivä on kunkin kuukauden 23. päivä.

Verotus toimitetaan verovuodelta. Jos tilikausi ei ole kalenterivuosi, verovuosi muodostuu siitä tilikaudesta tai niistä tilikausista, jotka ovat päättyneet kyseisen kalenterivuoden aikana. Yrityksen lopullinen verotus valmistuu osakeyhtiöillä ja osuuskunnilla 10 kuukautta tilikauden viimeisen kalenterikuukauden päättymisen jälkeen. Henkilöyhtiöiden ja elinkeinonharjoittajien verotus valmistuu tilikauden päättymistä seuraavan kalenterivuoden lokakuun loppuun mennessä.

Verovelvolliselle toimitetaan verovuodesta verotuspäätös, eli selvitys verotuksesta. Verotuspäätöksellä näkyvät verotuksen perusteena käytetyt tulot ja niistä tehdyt vähennykset sekä varallisuus ja velat. Lisäksi näkyvät ennakkoon maksettujen verojen ja verovuoden tulojen, vähennysten ja varallisuuden perusteella maksuunpantavan veron erotuksena aiheutuva veronpalautus tai jäännösvero.

Oma-aloitteisesti suoritettavat verot ja maksut

Yrityksen on maksettava tietyt verot oma-aloitteisesti. Tällaisia ovat muun muassa arvonlisävero, työnantajasuoritukset, lähdevero ja varainsiirtovero. Myös ennakon täydennysmaksua voi maksaa oma-aloitteisesti, jos havaitsee, että maksetut veroennakot eivät riitä kattamaan odotettavissa olevan tuloveron määrää.

Verojen maksuajat

Ennakkoverot maksetaan kuukausittain viimeistään kuukauden 23. päivä.
Jäännösveron ja kiinteistöveron eräpäivät ilmoitetaan vuosittain erikseen.

• Oma-aloitteisesti maksettavien verojen kuten arvonlisäveron, työantajasuoritusten ja lähdeveron yleinen eräpäivä on kuukauden 12. päivä.

Maksun viivästyminen

Jos yritys maksaa kausiveroilmoituksella ilmoitettavan veron tai maksun eräpäivän jälkeen, tulee sen maksaa verolle ja maksulle viivästyskorkoa. Verotilin viivästyskorko vuonna 2013 on 8,0 %.

Maksuunpantujen verojen, kuten ennakkoveron, jäännösveron ja kiinteistöveron maksun myöhästymiselle lasketaan viivekorkoa.

Jos verotilimenettelyn ulkopuolinen oma-aloitteisesti maksettava vero (esimerkiksi varainsiirtovero) ei ole maksettu viimeistään määräpäivänä, yrityksen on maksettava niistä veronlisäystä. Vuonna 2013 se on 8,0 %.

Ilmoituksen viivästyminen

Jos yritys antaa verotiliveron kausiveroilmoituksen määräpäivän jälkeen, Verohallinto määrää myöhästymismaksua 20 %:n vuotuisen korkokannan mukaan kullekin myöhässä ilmoitetulle veron määrälle.

Vuosi-ilmoituksen antamisvelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan määrätä laiminlyöntimaksu. Puutteellisesta, myöhästyneestä tai kokonaan antamatta jätetystä veroilmoituksesta on yleensä seurauksena veronkorotus.

Maksuvastuu

Yksityinen liikkeen- ja ammatinharjoittaja vastaa elinkeinotoiminnassa syntyneistä veroista myös henkilökohtaisella omaisuudellaan.

Avoimen yhtiön yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet ovat kukin henkilökohtaisesti vastuussa yhtiön verovelvoitteiden maksamisesta. Yhtiömies voi joutua maksamaan myös yhtiökumppaneittensa osuuden yhtiön veloista ja vastuista, joskin kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies on vastuussa yhtymän velvoitteista vain sijoittamallaan pääomapanoksella.

Osakeyhtiön osakkaat ja osuuskunnan jäsenet eivät vastaa yhteisön veroista. Osakas, toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen voi kuitenkin joutua vahingonkorvausvelvolliseksi mahdollisten laiminlyöntien johdosta.

Verotuskysymyksissä kannattaa ottaa yhteyttä Verohallinnon valtakunnallisiin palvelunumeroihin, joista saa yksityiskohtaista neuvontaa. Vero- ja työnantajavelvoitteiden puutteellinen ja viivästynyt hoitaminen aiheuttaa yritykselle lisäkuluja. Tämän vuoksi on myös suositeltavaa käyttää kirjanpidon ja veroasioiden hoitamiseen ammattitaitoista kirjanpitäjää jo toiminnan aloittamisesta alkaen. Näin voit itse keskittyä varsinaisen yritystoiminnan harjoittamiseen.

Valmisteverotus

Valmisteverot ovat välillisiä veroja, jotka kohdistuvat tiettyjen tuotteiden kulutukseen tai käyttöön. Valmisteverotukseen voidaan yhdistää esimerkiksi sosiaali- ja terveys-, ympäristö-, energia-, liikenne- sekä elinkeinopoliittisia tavoitteita. Valmisteveroja kannetaan esimerkiksi alkoholijuomista, tupakkatuotteista, nestemäisistä polttoaineista, sähköstä ja makeisista. Valmisteverotuksen toimittamisesta ja valvonnasta huolehtii tullilaitos.

Katso myös:

Perustamisilmoitus

Palaa alkuun

Näytä haluamasi paikkakunnan sisällöt

Palvelut

Lomakkeet ja asiointi

Muualla verkossa